Maalivahdin käsineet ovat jalkapallossa maalivahtien käyttämiä erikoisvarusteita. Vaikka sääntöjä muutettiin jo vuonna 1875 käsineiden käytön sallimiseksi, varhaiset maalivahdit yleensä kieltäytyivät käyttämästä niitä; Erityisesti Manchester Cityn maalivahti Frank Swift päätti vielä torjua paljain käsin vuoden 1934 FA Cupin finaalissa, ja ranskalainen maalivahti Chayriguès vaati myös pelaamista ilman hanskoja 1920-luvulla. Vaikka vuoden 1863 "Cambridgen säännöt" eivät määrittäneet maalivahtien varusteita, brittiläinen liikemies William Sykes haki ensimmäisen patentin maalivahtihansille vuonna 1885, vaikka ne eivät koskaan tulleet massatuotantoon. Argentiinalainen maalivahti Amadeo Carrizo oli edelläkävijä käsineiden käytössä otteluissa pallonhallinnan parantamiseksi, mikä herätti trendin, jota muut seurasivat pian.
1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla käsineet suojasivat ensisijaisesti kylmyyttä vastaan ja ne valmistettiin tyypillisesti nahasta tai villasta. Vuonna 1949 ranskalainen sanomalehti *L'Équipe* kannatti maalivahtien varusteiden ammattimaistamista. Kokeelliset mallit, kuten puutarhanhoito tai kokin käsineet, ilmestyivät 1960- ja 1970-luvuilla. Lateksivaahtomateriaalien laajan käyttöönoton jälkeen 1980-luvulla käsineet kehittyivät moderneiksi kilpaileviksi varusteiksi, ja kolme pääleikkaustyyliä nousi esiin: litteä kämmen, negatiivinen leikkaus (sisäompeleet) ja rullasormi. 2010-luvulle mennessä valmistajat alkoivat kokeilla teknologioita, kuten 3D-tulostusta käsineiden tuotannossa. Ennen vuoden 2022 MM-kisoja maailmanlaajuisten ostajien määrä kasvoi 323 % edellisvuodesta. Vuoden 2026 MM-kisoissa (jonka isännöivät Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko) sveitsiläinen maalivahti Gregor Kobel paljasti levittäneensä vaseliinia käsineisiinsä parantaakseen pitoa.
